*

Thomas Elfgren - mistä milloinkin

IT-kilpailutus on korruption kehittynein muoto

Valtiovarainministeriö Antti Rinne on huolissaan valtion jättimäisistä kahden miljardin vuosittaista it-kuluista. Mihin tarvitaan 15 eri hanketta sähköisen asioinnin parantamiseksi kun voisi luoda yhden, hän kysyy. 

Ei ne veronmaksajien it-menot vielä tähän lopu. Kuntien kulut kulkevat kohti miljardia, eikä kukaan tiedä  kuinka paljon säästöjä syntyisi jos viranomaisten liki kolmen miljardin tietojärjestelmät vielä toimisivat virkamiesten ja kansalaisten toivomalla tavalla.

Rinne esittää kysymyksen jonka vastauksen päällä  hän valtiovarainministerinä itse istuu. Myös valtionhallinnon tietohallintopäällikkö tietää mistä kenkä puristaa, joten sen suurempiin selvityksiin ei vastauksen saamiseksi tarvitse ryhtyä.

Ensisijainen ongelma eivät ole päällekkäiset it-hankkeet, vaan valtiovarainministeriön ihan ikiomat ohjeet ja määräykset. Jättimäiset kehitys- ja käyttömaksukulut juontavat kolmesta tekijästä; kilpailutuksesta, suljetuista lähdekoodeista ja ohjelmistotalojen kyvystä tehdä bisnestä. 

Kilpailutus on korruption kehittynein muoto ja aivan erityisesti tämä pätee it-hankkeisiin. Aikaa, rahaa ja tupakkia kuluu jo pelkästään kilpailutuksen muotomääräysten täyttämiseen. Ensin kilpailutetaan järjestelmän spesifikaatiot, sitten itse ohjelman teko ja viimeiseksi vielä järjestelmän testaus. Kolme eri toimijaa vaikka yhdelläkin pärjäisi. 

Kolme eri toimijaa ja jokainen tietää miten veronmaksajien rahoja lypsetään. Kun tuote vuosien kehittelytyön jälkeen on valmis, se yleensä ei enää vastaa käyttäjiensä tarpeita. Se on niin sanotusti susi jo syntyessään.

Toinen kustannuksia merkittävästi lisäävä tekijä on lähdekoodi. Valtion ja kuntien it-hankkeissa lähdekoodi on suljettu. Vain ohjelmiston tekijällä on avaimet järjestelmän kehittämiseen ja korjaamiseen. 

Suljetun lähdekoodin avulla ohjelmistotalot pitävät valtion ja kunnat kuristusotteessaan vuosiksi eteenpäin. Jokainen muutostyö maksaa maltaita.  Halvalla myydyn tuotteen voitto kotiuteaan ylläpito- ja korjausmaksuilla. Juuri tästä syystä kilpailutus on korruption kehittynein muoto.

Ratkaisu tähänkin ongelmaan on yksinkertainen. Kaikki julkisen rahoituksen it-hankkeet tulisi tehdä avoimella lähdekoodilla. Näin kuka tahansa asiantuntija voi tehdä tarvittavat muutostyöt. Veronmaksajien rahojen lypsäminen loppuisi saman tien.

Osallistuin Aalto-yliopistolla muutama viikko sitten järjestettyyn ajatuspajaan. Aiheena oli klassinen ihmiset digimaailmassa vuonna 2020. Paikalla ollut asiantuntija arvioi, että valtion ja kuntien it-kulut voitaisiin avoimen lähdekoodin vaatimuksella pudottaa kymmeneen prosenttiin. Hän myös suositteli, että viranomaiset kotouttaisivat ohjelmistojen kehittämisen omalle henkilökunnalleen. 

Valtiovarainministeri Rinne ei siis tarvitse poliitikoilta apuja viranomaisten it-kulujen hillitsemiseen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Ylipäänsä kilpailutusta seuraa korruptio, se ei tuota säästöjä, vaan usein päin vastoin.

Ja lisäksi kilpailutuspakko aiheuttaa suunnattoman määrän ylimääräistä työtä, joka usein maksaa vähintään sen kilpailussa "säästyneen" verran.

Kirsikkana kaakussa se, että kilpailuttajat sössivät tuon markkinaliberalistien päiväunen yleensä niin että halvin tarjous voittaa. Lähes aina ollaan silloin ongelmissa, vähintäänkin sen Hölmöläisten matonjatkamisen tyyliin, usein paljon enemmän.

Kilpailutus ei ole pelkästään IT:n ongelma, vaikka siellä suunnassa taitavat löytyä räikeimmät esimerkit Hölmöläisten touhusta.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

mä aikonaan funtsin kuin toi terveydenhoidon softa tehtäs avoilla ja niin että jokainen kännykkä, tekoäly, sykemittari jne vois siihen tietoa syöttää. helppoa ja maksas perisenkymmentä miljoonaa.

http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8930-...

Magnus Rögård
Sampo Lehto

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Samat itse IT-projekteja koskevat ongelmat esiintyvät myös yksityisellä puolella, mutta siellä luonnollisesti pakollisen kilpailutuksen puuttuminen helpottaa joustoa ja parantaa projektien tehokkuutta jonkin verran.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Kyllähän se luonnolliselta tuntuu että julkisella puolella ei muuta softaa olisikaan kuin opensourcea.

Kaipa kilpailutuskin voisi toimia jos olisi halu ja tarkoitus. Teoriassahan pitäisi olla erittäinkin tehokasta, että julkinen mörkö ei tee itse mitään, keskittyy vain kilpailuttamaan tarjoajia.

Varsinkin avoimen lähdekoodin ohjelmoinnin sfääreissä tämän pitäisi toimia. Jos julkiset tietojärjestelmät olisivat avointa lähdekoodia, jatkossa kehitys ja ylläpitokin voitaisiin kilpailuttaa pelkän hankinnan lisäksi. Jopa yksittäiset alan opiskelijat tai opiskelijatiimit voisivat oma aloitteisesti vaikka opinnäytteinä ehdottaa parannuksia/laajennuksia. Tällöin vapaaehtoinen kilpailisi voittoa tavoittelevan kanssa. Niinkin kuuluu olla, jotta molemmat löytävät paikkansa.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Kyllähän se luonnolliselta tuntuu että julkisella puolella ei muuta softaa olisikaan kuin opensourcea.

Kaipa kilpailutuskin voisi toimia jos olisi halu ja tarkoitus. Teoriassahan pitäisi olla erittäinkin tehokasta, että julkinen mörkö ei tee itse mitään, keskittyy vain kilpailuttamaan tarjoajia.

Varsinkin avoimen lähdekoodin ohjelmoinnin sfääreissä tämän pitäisi toimia. Jos julkiset tietojärjestelmät olisivat avointa lähdekoodia, jatkossa kehitys ja ylläpitokin voitaisiin kilpailuttaa pelkän hankinnan lisäksi. Jopa yksittäiset alan opiskelijat tai opiskelijatiimit voisivat oma aloitteisesti vaikka opinnäytteinä ehdottaa parannuksia/laajennuksia. Tällöin vapaaehtoinen kilpailisi voittoa tavoittelevan kanssa. Niinkin kuuluu olla, jotta molemmat löytävät paikkansa.

Käyttäjän MarcusWestermark kuva
Marcus Westermark

Mielenkiintoisia ajatuksia, mutta voisitko Thomas tarkentaa, mitä tarkoitat avoimella lähdekoodilla?

Puhutko tilaajan oikeudesta ostetun ohjelmiston lähdekoodiin vai vaatimuksesta ohjelmiston lähdekoodin luovuttamisesta julkiseen omistukseen? Jälkimmäinen on lähempänä avoimen lähdekoodin klassista määritelmä.

Käyttäjän thomaselfgren kuva
Thomas Elfgren

Marcus
Tarkoitan tietenkin sitä, että ohjelmistokoodi jää tilaajan käyttöön ja omistukseen siinä muodossa, ettei se ole riippuvainen koodin tuottajan palveluksista. On se muoto mikä tahansa niin tilaajan rippumattomuus tuottajasta pitää asettaa kilpailutuksen perusehdoksi.

Käyttäjän MarcusWestermark kuva
Marcus Westermark

Thomas, tämä on kohtuullinen vaatimus räätälöidyn ohjelmiston osalta. Ehdotan kuitenkin tarkkuutta näissä käsitteissä ja asian avaamista aina tältä osin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoin_l%C3%A4hdekoodi

Käyttäjän thomaselfgren kuva
Thomas Elfgren

Marcus
Kiitos linkistä. Minulle käsitteet ovat kohtalaisen tuttuja vaikka edustankin vain kuluttajaa. Pyrin vain pitämään kirjoitukseni riittävässä fokuksessa. Kiitos kuitenkin täsmennyksestä.

Käyttäjän MarcusWestermark kuva
Marcus Westermark Vastaus kommenttiin #11

Eli varsinainen kysymykseni: kun laitos XYZ tarvitsee uuden uniikin prosessihallintajärjestelmän ABC, niin onko lähdekoodin omistajuus/julkisuus relevantti kustannustekijä - erityisesti jos moista järjestelmää ei muualla käytetä?

Oma vahva oletukseni: avoin lähdekoodi ei kategorisesti (ainakaan) laske järjestelmän hankinta- tai elinkaarikustannuksia.

On monta muuta asiaa, johon sana "avoin" sopii hyvin, kuten tiedonsiirron rajapinnat tai tiedon tallennusmuodot.

Toimistosovellukset tai geneeriset järjestelmät ovat sitten toinen juttu, mutta näissäkään lisenssimalli ei kaikkien tuottavuuteen tai elinkaariomistajuuteen liittyvien seikkojen ole välttämättä tärkein kustannustekijä.

Rakastetaan silti avointa lähdekoodia kukin tavallamme :)

Käyttäjän thomaselfgren kuva
Thomas Elfgren Vastaus kommenttiin #16

Marcus
Heti alkuun minun täytyy korostaa, että näkökulmani on kapea valtionhallinnon sektori ja sen IT-kehitys 40 vuoden aikana. Nämä vuodet voisi kiteyttää näihin hashtageihin: hidasta, sisujosyntyessään, kallis tehdä, vielä kalliimpi ylläpitää, vaikeakäyttöinen, yhteensopimattomuus. Olin itsekin erästä järjestelmää kehittämässä, josta tulikin hallinon pitkäikäisin. Yhteinen nimittäjä näille huonosti toimiville järjestelmille on ollut se, että ohjelmsitotalot ovat pidättäneet lähdekoodin itsellään. Asiantuntijana varmasti tiedät mitä kustannusvaikutuksia sillä on sen jälkeen kun speksien mukainen, mutta korjauksia ja muokkausta vaativa tuote on luovutettu tilaajalle. Kilpailutuvaatimukset ovat taas vaikuttanet sihen, että kaikki atk-hankkeet pitää pitkän kaavan mukaan hankkeistaa. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään mutta teen tähän vain yhden hashtagin lisää #vitja, joka olkoot kaikkien fiaskojen äiti. Lyhyesti vastattuna, en osaa vastata kysymykseesi.

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén

Reilut 30 vuotta alan piirissä toimineena ja melkoisen määrän noita susrullisenkin kuuluisia tapauksia selvittäneenä rohkenen olla hiukan eri mieltä noihin väittämiin.

Se että kirjoitettu koodi on myös muiden nähtävissä ja myöhemmin muutettavissa ei valitettavasti riitä. Pitää ymmärtää ja osata asioita. Jos näin ei olisi niin miksi me tarvitaan esim. kallispalkkaisia lakimiehiä. Jokainen peruskoulun jälkeen osaa kirjoittaa ja lukea. Siis me voimme tuottaa tekstiä, vai?

Usein törmäsin tilanteeseen jossa osataja=tilaaja ei ymmärtänyt mitä oikeasti haluaa. Ei ollut kykyä nähdä hiukan ajassa eteenpäin. Muutosten tekeminen piirustusten jälkeen on aina tosi kallista. Jos tilataan tiilinen talo ja puolessa välissä päätös muuttuu vaikka hirsitaloon niin kalliiksi se käy. Vähänkin isoomman sovellusken tekeminen vaan vie oman aikansa. Myös tilaajan pitää ymmärtää mitä haluaa.

Oli selkeästi tapauksia valtionhallinnonpuolella jossa kyse oli sisäisestä valtataistelusta. Siellä ei niinkään tittelit olleet arvomerkkejä vaan se kuinka suuren budjetin ko. henkilöt omasivat. Tämä johti siihen että missään nimessä ei ne halvimmat ratkaisut kelvanneet. Kyllä osattiin perustella aina miksi se kallein oli ainoa oikea ja myöskin miksi tiettyjä ratkaisuja (=tuotteita) ei saanut edes tarjouksissa esiintyä.

IT alalla se vatsinainen asiantuntemus vaan on varsin pienen porukan käsissä ja valtionhallinnon piiriin ei tätä porukkaa ole kauheasti siunaantunut. Osin palkkauksesta ja osin urakehityksen tyssäämisen pelosta. Tämä johtaa siihen että asiantuntemusta on ostetattava. Tässä sitten vaara jossa nämä asiantuntijat tekevät itsestään "korvaamattomia". Onnistu hyvin kun pstavan organisaation edustaja on juuri tälläinen ison budjetin hamuava.

Kilpailutus? Olen ollut mm. VTTK:n (Valtion Tietokonekeskus) että DEC (Digital Equipment Corpartion) palveluksessa. Kun valtionhallinto kilpailutti niin ostamalla VTTK:N kautta se Digitalin tekemä tietokone muuttui kotimaiseksi! Taisin yhtenä vuonna käydä katsastamassa kolem katastrofiin päättynyttä tapausta joissa toimitus oli VTKK:n ja apuun sitten kutsuttiin DECin edustaja kun ymmärsivät asiasta oikeasti. Se oli sitä aikaa kun ostettiin se halvin, vaikka jo ovelta näki ettei järjestelmä tulisi iokinä toimimaan (mm. edesmennyt Lisenssiviraston järjestelmä jota katsoin ovelta yhdessä ATK-päällikön kanssa).

Olisiko jo se oppi unohtunut mitä VTKK:n kanssa tuli tehtyä ja harjoiettua?

Onneksi tuo IT-maailma on nyt eletty ja katsottu. Surullisen seuraan sivusta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tuossa kommentissa tuoksui kokemus. Näistä julkishallinnon it-hankkeiden onnistumis- ja epäonnistumistekijöistä voisi kirjoittaa pitkäänkin. Itse asiassa riittävän täsmällisen ja oikean kuvan esittäminen ei lyhyessä kirjoituksessa edes onnistuisi.

Ostajan ammattiataito on kuitenkin näissä hankkeissa aina avainkysymys. Jos sitä ammattitaisoa ei ole, ostaja on helposti erilaisten uskonlahkojen vietävissä ja niitähän it-alalla riittää. On opensource -uskovaisia, on ketterät menetelmät uskovaisia ja herra ties mitä. Yhteistä näille on, että yhden yksinkertaisen taikasanan väitetään ratkaisevan kaikki ongelmat. No, jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on ratkaisu, joka on yksinkertainen, elegantti ja väärä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Koulussa opettivat, että asiakkaat eivät yleensäkään tiedä mitä oikeasti haluavat. Vastuullinen toimittaja siten yhteistyössä selvittää perimmäiset toiveet ja niiden takana olevat prosessit, joita itse ohjelman tulisi palvella. Sitten selvitetään, millä toimintatapa-/prosessimuutoksilla voisi välttyä kalliilta koodaamiselta ja onko jokin tarve lopulta kuitenkin vähäpätöinen. Sitten voi alkaa puhua koodaamisesta.

Ahne toimittaja haluaa tietenkin täyttää ohjelmallaan kaikki mahdolliset tarpeet. Julkisella puolella kassa on löyhempi kuin yksityisellä (ja siellä on muita jo mainittuja epäterveitä valtataisteluita ym.). Niinpä tuo ahneus näyttää kukkivan siellä järkyttävän hyvin.

Kari Ahveninen

Kun ostaja ei tiedä mitä haluaa, ei tiedä mitä ostaa eikä ymmärrä mitä se vaatii, niin silloin myyjä voi myydä mitä haluaa ja mihin hintaan haluaa.

Kun tietää keskivertaisen tietokoneen käyttäjän osaamistason (tuplaklikkaus? Mitä tarkoitat?) ja tiedot niin ihmettelen lähinnä miten vähällä osaamisella pääsee päättämään siitä mitä hankitaan.
No, sinällään se ei ole ihmeellistä, kun katsoo miten vähällä järjellä tätäkin maata hallitaan.

Hassu juttu on se että kun it-firma tekee sitä mitä haluaa, eli rahastaa mahdollisimman paljon, niin kenessä on syy: ostajassa vai myyjässä?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

On vuosi 2015 ja iso osa suomalaisista ei ymmärrä juurikaan tietokoneiden päälle. Edes monet insinööriksi koulutetut eivät näytä olevan kummoisin tiedoin varustettuja, mitä (insinöörinä) ihmettelen suuresti. Onko se sitä virkamiesmäistä kankeutta, ettei koulutus reagoi maailman muutokseen...

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Kilpailutus epäilemättä aika pitkälti pakottaa ohjelmistoalalla syvimpään helvettiin kirotun vesiputousmallin käyttöön julkisissa hankkeissa. Sinällään ketteriäkin menetelmiä käyttäviä hankkeitakin voi kilpailuttaa, mutta kriteerien täytyy olla aivan toisenlaiset – kilpailutetaan vaikkapa tiimejä niiden asiantuntemuksen pohjalta. Sitten annetaan niiden tehdä työnsä, saadaan jotain ulos ja katsotaan näyttääkö riittävän lupaavalta että hommaa kannattaa jatkaa ja millaisilla suunnanmuutoksilla.

Ketterä lähestymistapa on varmasti hyvin pelottava julkishallinnolle, jossa halutaan selkeitä määrityksiä ja lupauksia että kaikki tarpeet täytetään silloin-ja-silloin tietyllä rahalla. Ketterä tiimi ei lupaa juuri mitään ja hankkeen kustannukset alkavat hahmottua vasta sen alettua. Kuten tässäkin kirjoituksessa on nyt tuotu esiin, jäykkä menetelmä kuitenkin ajaa metsään niin että rytisee ja kalliisti.

Toimituksen poiminnat