Poliisin esitutkinta http://juha-mattikarppi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/150611/all Fri, 19 Oct 2018 16:53:15 +0300 fi Kuka valvoo oikeusasiamiestä? http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262798-kuka-valvoo-oikeusasiamiesta <p>Eduskunnan oikeusasiamies on viime vuosina tehnyt kaksi päätöstä, joiden laillisuutta voi arvostella. Olisiko syytä tarkastella kyseisiä päätöksiä maan ylimpien lainoppineiden taholta? Itse pidän oikeusasiamiehen päätöksiä jopa lainvastaisina ja ihmisoikeuksia rikkovina.</p><p>Apulaisoikeusasiamies Sakslin katsoi kantanaan päätöksessä 2296/2015, että rikoksesta epäillyltä voi ottaa sormenjäljen vaikka voimatoimia käyttäen epäillyn matkapuhelimen lukituksen avaamiseksi. Selvityksestä kävi hyvin ilmi se, että toimenpide ei selvästikään sisältynyt lakiin eikä edes viranomaisille ollut selvää, millä perusteella sormenjäljet lopulta otettiin. Kyse ei ollut henkilökatsastuksesta, josta on säädetty pakkokeinolain 8:32 pykälässä. Oikeusasiamies rinnasti sormenjäljen ottamisen pakkokeinolain 9:3 pykälän henkilötuntomerkkien ottamiseen, vaikka niiden ottaminen ja ottamisen tarkoitus eroavat kuin yö ja päivä voimatoimin tapahtuvasta tiedonsaamisesta epäillyn puhelimen avaamiseksi. Sakslin lopuksi katsoi yhden virkkeen verran, että epäillyn itsekriminointisuojaa ei ollut loukattu. &nbsp;</p><p>Apulaisoikeusasiamies Pölönen katsoi hänkin omassa päätöksessään 6374/2017, että rikoksesta epäiltyyn voidaan kohdistaa voimatoimia silloin kun yritetään saada epäillyn matkapuhelin auki. Myös Pölönen piti selvänä, ettei epäillyn itsekriminointisuoja ollut vaarantunut.</p><p>On helppo veikata, että silloin kun viranomaiset jatkossa yrittävät väkisin availla epäiltyjen puhelimia kohdistamalla esitutkinnassa voimatoimia epäiltyyn, viranomaiset vetoavat näihin kahteen päätökseen. &nbsp;</p><p>Kyse on ilmeisestä kiduttamisesta tiedon saamiseksi epäillyltä. Kun rikoksesta epäiltyyn kohdistetaan riittävästi voimaa kivun tuottamiseksi, jossain vaiheessa joko epäilty loukkaantuu fyysisesti tai kivun vuoksi hän murtuu luovuttamaan jopa itselleen vahingollisia tietoja viranomaiselle. Pölösen tapauksessa kuusi poliisimiestä ja yksi vartija osallistui toimenpiteeseen ja epäilty oli voimakkaan kivun takia murtunut ja luovuttanut tietoja rikollisesta toiminnastaan. </p><p>Asiassa voidaan perustellusti todeta myös, että vähintäänkin esitutkinnassa on hankittu rikoksentekijälle itselleen haitallista tietoa oikeudenkäymiskaaren 17:18 pykälän säätämän vaitiolo-oikeuden vastaisesti. Saman lain 17:25 pykälän mukaan tuomioistuin ei saa hyödyntää kiduttamalla tai vaitiolo-oikeutta rikkomalla hankittua todistetta. Esitutkintalain 4 luku kertoo yksiselitteisesti siitä miten epäiltyä tulee kohdella että hänellä on muun muassa oikeus olla myötävaikuttamatta oman rikoksensa selvittämiseen. Perustuslain 7 pykälän mukaan ketään ei muun muassa saa kiduttaa, sama kidutuskielto löytyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta. &nbsp; &nbsp;</p><p>On jopa riidatonta, että rikoksesta epäillyn puhelimessa olevat tiedot haluttiin saada selville vaikka voimatoimia epäiltyyn kohdistamalla. Käytännössä kyse oli rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojan murtamisesta voimatoimia käyttämällä ja jopa kiduttamalla. Kyse ei ollut henkilötuntomerkin ottamisesta, koska sormenjälkien ottaminen tapahtuu eri tavalla, eri alustalle ja vertailu- ja rekisteröimistarkoituksessa. Epäillyn sormien kivulias repiminen auki ja laittaminen väkisin hänen omalle puhelimelleen, jotta laitteesta saataisiin vaitiolo-oikeudesta huolimatta tietoa hänen omista rikoksistaan, on pelkästään epäillyn oman laitteen avaamista väkisin epäiltyä kiduttamalla, ei henkilötuntomerkin ottamista. Kun laissa ei ole viranomaiselle säädetty tällaista oikeutta, kyse on laittomasta toiminnasta.</p><p>Edellä mainituin perustein en pidä oikeusasiamiehen päätöksiä miltään osin laillisina enkä kovinkaan suurta oikeustieteellistä ammattitaitoa osoittavana.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.oikeusasiamies.fi/" title="https://www.oikeusasiamies.fi/">https://www.oikeusasiamies.fi/</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan oikeusasiamies on viime vuosina tehnyt kaksi päätöstä, joiden laillisuutta voi arvostella. Olisiko syytä tarkastella kyseisiä päätöksiä maan ylimpien lainoppineiden taholta? Itse pidän oikeusasiamiehen päätöksiä jopa lainvastaisina ja ihmisoikeuksia rikkovina.

Apulaisoikeusasiamies Sakslin katsoi kantanaan päätöksessä 2296/2015, että rikoksesta epäillyltä voi ottaa sormenjäljen vaikka voimatoimia käyttäen epäillyn matkapuhelimen lukituksen avaamiseksi. Selvityksestä kävi hyvin ilmi se, että toimenpide ei selvästikään sisältynyt lakiin eikä edes viranomaisille ollut selvää, millä perusteella sormenjäljet lopulta otettiin. Kyse ei ollut henkilökatsastuksesta, josta on säädetty pakkokeinolain 8:32 pykälässä. Oikeusasiamies rinnasti sormenjäljen ottamisen pakkokeinolain 9:3 pykälän henkilötuntomerkkien ottamiseen, vaikka niiden ottaminen ja ottamisen tarkoitus eroavat kuin yö ja päivä voimatoimin tapahtuvasta tiedonsaamisesta epäillyn puhelimen avaamiseksi. Sakslin lopuksi katsoi yhden virkkeen verran, että epäillyn itsekriminointisuojaa ei ollut loukattu.  

Apulaisoikeusasiamies Pölönen katsoi hänkin omassa päätöksessään 6374/2017, että rikoksesta epäiltyyn voidaan kohdistaa voimatoimia silloin kun yritetään saada epäillyn matkapuhelin auki. Myös Pölönen piti selvänä, ettei epäillyn itsekriminointisuoja ollut vaarantunut.

On helppo veikata, että silloin kun viranomaiset jatkossa yrittävät väkisin availla epäiltyjen puhelimia kohdistamalla esitutkinnassa voimatoimia epäiltyyn, viranomaiset vetoavat näihin kahteen päätökseen.  

Kyse on ilmeisestä kiduttamisesta tiedon saamiseksi epäillyltä. Kun rikoksesta epäiltyyn kohdistetaan riittävästi voimaa kivun tuottamiseksi, jossain vaiheessa joko epäilty loukkaantuu fyysisesti tai kivun vuoksi hän murtuu luovuttamaan jopa itselleen vahingollisia tietoja viranomaiselle. Pölösen tapauksessa kuusi poliisimiestä ja yksi vartija osallistui toimenpiteeseen ja epäilty oli voimakkaan kivun takia murtunut ja luovuttanut tietoja rikollisesta toiminnastaan.

Asiassa voidaan perustellusti todeta myös, että vähintäänkin esitutkinnassa on hankittu rikoksentekijälle itselleen haitallista tietoa oikeudenkäymiskaaren 17:18 pykälän säätämän vaitiolo-oikeuden vastaisesti. Saman lain 17:25 pykälän mukaan tuomioistuin ei saa hyödyntää kiduttamalla tai vaitiolo-oikeutta rikkomalla hankittua todistetta. Esitutkintalain 4 luku kertoo yksiselitteisesti siitä miten epäiltyä tulee kohdella että hänellä on muun muassa oikeus olla myötävaikuttamatta oman rikoksensa selvittämiseen. Perustuslain 7 pykälän mukaan ketään ei muun muassa saa kiduttaa, sama kidutuskielto löytyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta.    

On jopa riidatonta, että rikoksesta epäillyn puhelimessa olevat tiedot haluttiin saada selville vaikka voimatoimia epäiltyyn kohdistamalla. Käytännössä kyse oli rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojan murtamisesta voimatoimia käyttämällä ja jopa kiduttamalla. Kyse ei ollut henkilötuntomerkin ottamisesta, koska sormenjälkien ottaminen tapahtuu eri tavalla, eri alustalle ja vertailu- ja rekisteröimistarkoituksessa. Epäillyn sormien kivulias repiminen auki ja laittaminen väkisin hänen omalle puhelimelleen, jotta laitteesta saataisiin vaitiolo-oikeudesta huolimatta tietoa hänen omista rikoksistaan, on pelkästään epäillyn oman laitteen avaamista väkisin epäiltyä kiduttamalla, ei henkilötuntomerkin ottamista. Kun laissa ei ole viranomaiselle säädetty tällaista oikeutta, kyse on laittomasta toiminnasta.

Edellä mainituin perustein en pidä oikeusasiamiehen päätöksiä miltään osin laillisina enkä kovinkaan suurta oikeustieteellistä ammattitaitoa osoittavana.

 

https://www.oikeusasiamies.fi/

 

 

 

]]>
18 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262798-kuka-valvoo-oikeusasiamiesta#comments Eduskunnan oikeusasiamies Poliisin esitutkinta Sormenjälki Fri, 19 Oct 2018 13:53:15 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262798-kuka-valvoo-oikeusasiamiesta
Poliisijohtaja Pastersteinin vuokraustoimien laillisuus on tutkittava http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258860-poliisijohtaja-pastersteinin-vuokraustoimien-laillisuus-on-tutkittava <p>Eilen ja tänään on uutisoitu kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) toimia siitä, onko hän nostanut väärin perustein korotettua kulukorvausta syyskuusta 2013 lähtien, kun on vuokrannut poliisijohtaja Dennis Pastersteinilta (kok.) vuokrasopimuksella tilaa asuintilaksi.</p><p>Julkisuudessa sen sijaan ei ole käsitelty Liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pastersteinin toimintaa vuokrausasiassa. Onko hän toiminut oikein ja lainmukaisesti?</p><p>Iltalehti julkaisi eilen vuokrasopimuksen, jolla poliisijohtaja Dennis Pasterstein on vuokrannut hallitsemaansa tilaa perussuomalaisille kansanedustajille Teuvo Hakkaraiselle ja Ville Vähämäelle (<a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807302201105654_u0.shtml"><u>Iltalehti 30.7.2018</u></a>). Vuokrasopimus on kuvakaappauksena Iltalehden verkkosivuilta tämän blogikirjoituksen kuvassa 1.</p><p>Pasterstein omistaa Taka-Töölössä sijaitsevassa asunto-osakeyhtiössä osakkeet nro 3239-3288 eli yhteensä 50 osaketta, jotka yhtiöjärjestyksen mukaan oikeuttavat hänet asunto-osakeyhtiön rakennus II:n kellarikerroksen saunan hallintaan.</p><p>Sekä yhtiöjärjestyksessä että myös rakennusluvassa kyseisen tila on siis saunatilaa, ei asuintilaa. Tilaa ei voi käyttää laillisesti sekä yhtiöjärjestyksen että rakennusluvan perustella asumiseen, koska se ei ole kyseisen saunatilan käyttötarkoitus.</p><p>Asuminen kyseissä tilassa edellyttäisi käyttötarkoituksen muutosta, jota pitäisi hakea rakennus- tai toimenpideluvalla Helsingin kaupungin rakennusvalvonnasta. Rakennusvalvonta arvioi sitten hakemuksen perusteella, ovat tilat mahdollisia asumiskäyttöön ylipäätään ja täyttääkö tilat asumiselle lainsäädännössä (myös rakennusjärjestys) asetetut vaatimukset.</p><p>Rakennus- tai toimenpidelupaa voi hakea vain asunto-osakeyhtiö, ei yksittäinen osakkeenomistaja. Jos asunto-osakeyhtiö ei katsoisi käyttötarkoituksen muutosta mahdolliseksi, ei lupaprosessi rakennusvalvonnassa olisi mahdollinen.</p><p>Tilaa ei saa käyttää myöskään asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Asuinhuoneistoa ei voi käyttää vaikkapa toimisto- ja teollisuustuotantotilana. Saunassa ei voi asua.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuvassa 1 esitetyn vuokrasopimuksen mukaan Dennis Pasterstein on vuokrannut Teuvo Hakkaraiselle ja Ville Vähämäelle tilan, jonka koko on 62 m2 ja joka käsittää kellari<u>huoneiston</u>. Kyseinen <u>huoneisto</u> käsittää <u>yhden huoneen</u>, <u>tupakeittiön</u>, saunan ja varastotilaa.&nbsp;Virallisissa rakennuslupapiirustuksissa ei ole mitään &rdquo;tupakeittiötä&rdquo; eikä &rdquo;huonetta&rdquo; ollenkaan (vrt. esim. kuva 2). Vuokrasopimuksen kirjaus tarkoittaa asuintilaa. Huoneisto-nimikkeelle on määritteitä rakennuslainsäädännössä.</p><p>Dennis Pasterstein on siis vuokrannut tilan <u>asuinhuoneistona</u>, johon kuuluisi yksi huone, tupakeittiö ja sauna sekä myös WC-tilan ja saunatilat pohjapiirustuksen mukaan. Eipä kuulu, kun katsoo virallisia piirustuksia. Tila on sekä yhtiöjärjestyksen että Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa olevien rakennuslupa-asiakirjojen mukaan saunatila eikä asuintila. Pasterstein on siis vuokrannut huoneiston eikä tilaa. Vuokrasopimus ei ole yhtä todellisuuden kanssa.</p><p>Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Dennis Pasterstein on tiennyt omistamansa tilan todellisen käyttötarkoituksen, mutta on vuokrannut sen vuokrasopimukseen kirjattujen merkintöjen perusteella asuintilana ja määrittelyt lisäksi sopimukseen vuokratuiksi tiloja, joita ei edes ole. Tuo on raskauttavaa ja tekee Dennis Pasterstein toiminnan mielestäni kyseenalaiseksi ja itseasiassa lainvastaiseksi.</p><p>Mikä oli Dennis Pastersteinin päämäärä vuokrata tila asuintilana eikä saunatilana, joka on vuokratilan todellinen käyttötarkoitus?</p><p>&rdquo;<em>Pasterstein sanoo ensin, että sanamuotoa muutettiin nimenomaan <u>vuokralaisten toiveesta</u>, mutta tarkentaa jälkikäteen, ettei ole varma asiasta.</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005774261.html"><u>HS 30.7.2018</u></a>).</p><p>Tuo tarkoittaa, että Pasterstein olisi suostunut lainvastaiseen toimintaan pyynnöstä tai sitten omasta aloitteesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Erityisen raskauttavaa Dennis Pastersteinin kannalta on, että vuokrasopimus on tehty mitä todennäköisemmin harhauttamaan eduskuntaa niin, että Teuvo Hakkarainen sekä Ville Vähämäki voivat nostaa laittomin perustein kulukorvausta ja Dennis Pasterstein on ollut vuokrasopimusta laatiessaan ja allekirjoittaessaan tietoinen sopimuksen luonteesta harhauttaa eduskuntaa. Pasterstein on tiennyt koko kuvion vuokrasopimusta laatiessaan.</p><p>Pasterstein on rikkonut rakennuslainsäädäntöä käyttämällä omistamiaan tiloja käyttötarkoituksen vastaisesti vuokrasopimuksella. Asian tekee edelleen Pastersteinin kannalta vielä enemmän hankalaksi, että hän on valtuuttanut Vähämäen tekemään Hakkaraisen kanssa vuokrasopimuksen kyseisestä tilasta ja sama tila olisi vuokrattu ikään kuin kahteen kertaan. Valtuutus ei poista vastuuta valtuuttajalta valtuutetulle.</p><p>Nyt viranomaisten yleisesti ja poliisihallituksen erityisesti on tutkittava Dennis Pastersteinin toiminnan lainmukaisuus ja sopivuus siinä tehtävässä, joka hänellä on poliisihallinnossa Liikenneturvallisuuskeskuksen johtajana. Mitä korkeampi poliisitehtävä, sitä nuhteettomammin hänen on toimittava poliisin kansalaisluottamuksen säilyttämiseksi, joka on ollut viime aikoina koetuksella Aarnio-tapaukseen liittyen.</p><p>Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen joutui syytetyksi korkeimpaan oikeuteen epäiltynä vilpillisyydessä koulutushankinnoissa veljensä hyväksi. Nissinen sai korkeimmassa oikeudessa sakkotuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta.</p><p>Tuomion seurauksena valtioneuvosto päätti irtisanoa Matti Nissisen, koska valtioneuvosto katsoi, että valtakunnansyyttäjällä on vaativa johtamis- ja lainkäyttötehtävä ja että hän edustaa oikeusjärjestelmään keskeisesti kuuluvaa instituutiota, jolta edellytetään erityistä luotettavuutta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10040317"><u>Yle 25.1.2018</u></a>).</p><p>Kansalaisten silmissä Dennis Pasterstein on jo menettänyt uskottavuutensa ja kykynsä hoitaa tasapuolisesti korkeaa virkaansa poliisissa. Hänen on syytä erota jo tällä perusteella.</p><p>Viranomaisten on selvittävä hänen toimiensa lainmukaisuutta, joista toinen on rakennusluvan alaisten tilojen käyttäminen lainvastaiseen tarkoitukseen vuokrasopimuksen kautta ja toinen avunanto rikokseen, jossa kansanedustajat Teuvo Hakkarainen ja Ville Vähämäki ovat harhauttaneet eduskuntaa Dennis Pastersteinin kanssa solmitulla vuokrasopimuksella saadakseen perusteettomia kulukorvauksia.</p><p>Teuvo Hakkaraisen ja Ville Vähämäen tointa on erityisen törkeää, mikä ilmenee tuosta allekirjoitetusta vuokrasopimuksesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jälkikirjoitus 1.8.2018</p><p>Liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein on antanut lisätietoa kommentointipalstalla blogikirjoitukseni aiheeseen ja kirjoituksessani esitettyihin kysymyksiin.</p><p>Kirjoitukseni pääaihe oli selvittää, ettei saunatilojen vuokranantaja ole tehnyt tietoisesti ja etenkin vuokralaisen esityksestä vuokrasopimusta sillä perusteella, että toinen vuokralaisista saisi vuokrasopimuksella hänelle kuulumattomia etuuksia kulukorvauksina eduskunnan taholta. Tuo olisi laitonta toimintaa.</p><p>Aihetta epäilyyn antoi etenkin vuokrasopimus, jossa vuokrauskohdetta koskevat kirjaukset eivät pidä paikkaansa mm. käyttötarkoituksen ja huonelukumäärän suhteen. Lisäksi puhutaan huoneistosta, vaikka kysymys on tilasta - saunatilasta. Epäilykselle oli siis riittävät perusteet: miksi vuokrasopimus saunasta oli tehty noilla kirjauksilla?</p><p>Kysymys, jonka eduskunnan hallinto- ja palveluosasto joutuu miettimään kansanedustajavuokralaisen kulukorvausasiaa käsitellessään, onko vuokralainen pyrkinyt vuokrasopimuksen kirjauksilla antamaan kuvaa, että saunatilassa kyseessä olisi vuokrattava asuinhuoneisto, joka oikeuttaisi kulukorvaukseen kakkosasuntosäädöksen perusteella. Tuo ei ollut tämän kirjoituksen aihe, mutta eduskunnan hallintopäällikkö Pertti Rauhio joutuu asiaa miettimään Hakkaraisen kulukorvausratkaisuja tehdessään. Ville Vähämäellä on yhtiössä todellinen asunto eikä kulukorvausasia tässä yhteydessä&nbsp;koske häntä.</p><p>Voiko tila, jonka virallinen käyttötarkoitus ei ole asunto, toimia kulukorvausasiassa asuntona. Jos tuo sallittaisiin, pian kansanedustajat voisivat alkaa vuokrata halpoja varastotiloja &rdquo;asuinnokseen&rdquo; saadakseen perusteettomia kulukorvauksia. Käyttötarkoitus on siis oleellinen asia. Käyttötarkoitus on myös tärkeä rakentamista ohjaava asia esim. ihmisten ja asukkaiden paloturvallisuudessa. Jokaisen asuinhuoneiston tulee olla oma palo-osastonsa. Monessa rakennuskohteessa esimerkiksi saunatila voi olla vain osa laajempaa palo-osastoa.</p><p>Lähtökohta kulukorvausasiassa pitää olla, että tilan tulee olla käyttötarkoitukseltaan asunto eikä sitä määrittele vuokrasopimuskirjaukset vaan rakennusluvallinen käyttötarkoitus ja asunto-osakeyhtiöissä myös yhtiöjärjestys, joka osaltaan määrittelee tilojen luonnetta ja käyttötarkoitusta. Monessa yhtiössä esim. varastotilojen yhtiövastike on käyttötarkoituksen perusteella puolet asuntotilojen vastikkeesta tai vastaavasti liiketilojen kaksinkertainen.</p><p>Pastersteinin tähän kirjoitukseen kirjaamien kommenttien perusteella hän ja hänen valtuuttamansa asiamies vuokrasopimusasiassa ovat mielestäni toimineet vilpittömin mielin vuokrasopimuksen laadinnassa eikä päämäärä heidän puoleltaan ole ollut saada aikaan järjestelyä, että vuokrasopimus loisi mahdollisuuden vuokralaiselle hakea vaikkapa kulukorvauksia perusteitta.</p><p>Onko vuokralainen esittänyt vuokrasopimusta laadittaessa vuokranantajalle sellaisia kirjauksia sopimukseen, jotka helpottaisivat häntä kulukorvausten saamisessa, en ota kantaa. Siihen ottaa kantaa aikanaan varmasti eduskunnan hallinto- ja palveluosasto hallintopäällikkö Pertti Rauhion johdolla.</p><p>Kirjoituksessani oli kuvassa 2 esitetyn vuokrasopimuksen perusteella arvioitu, että kansaedustaja Ville Vähämäki olisi ollut sekä vuokranantajan valtuuttama tekemään vuokrasopimus että vuokralainen. Tuo ei siis pidä paikkaansa Pastersteinin ilmoittamana, vaikka kuvan sopimuksen perustella näin voisi tulkita huomioiden vuokrasopimustekstin jäsentely.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen ja tänään on uutisoitu kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) toimia siitä, onko hän nostanut väärin perustein korotettua kulukorvausta syyskuusta 2013 lähtien, kun on vuokrannut poliisijohtaja Dennis Pastersteinilta (kok.) vuokrasopimuksella tilaa asuintilaksi.

Julkisuudessa sen sijaan ei ole käsitelty Liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pastersteinin toimintaa vuokrausasiassa. Onko hän toiminut oikein ja lainmukaisesti?

Iltalehti julkaisi eilen vuokrasopimuksen, jolla poliisijohtaja Dennis Pasterstein on vuokrannut hallitsemaansa tilaa perussuomalaisille kansanedustajille Teuvo Hakkaraiselle ja Ville Vähämäelle (Iltalehti 30.7.2018). Vuokrasopimus on kuvakaappauksena Iltalehden verkkosivuilta tämän blogikirjoituksen kuvassa 1.

Pasterstein omistaa Taka-Töölössä sijaitsevassa asunto-osakeyhtiössä osakkeet nro 3239-3288 eli yhteensä 50 osaketta, jotka yhtiöjärjestyksen mukaan oikeuttavat hänet asunto-osakeyhtiön rakennus II:n kellarikerroksen saunan hallintaan.

Sekä yhtiöjärjestyksessä että myös rakennusluvassa kyseisen tila on siis saunatilaa, ei asuintilaa. Tilaa ei voi käyttää laillisesti sekä yhtiöjärjestyksen että rakennusluvan perustella asumiseen, koska se ei ole kyseisen saunatilan käyttötarkoitus.

Asuminen kyseissä tilassa edellyttäisi käyttötarkoituksen muutosta, jota pitäisi hakea rakennus- tai toimenpideluvalla Helsingin kaupungin rakennusvalvonnasta. Rakennusvalvonta arvioi sitten hakemuksen perusteella, ovat tilat mahdollisia asumiskäyttöön ylipäätään ja täyttääkö tilat asumiselle lainsäädännössä (myös rakennusjärjestys) asetetut vaatimukset.

Rakennus- tai toimenpidelupaa voi hakea vain asunto-osakeyhtiö, ei yksittäinen osakkeenomistaja. Jos asunto-osakeyhtiö ei katsoisi käyttötarkoituksen muutosta mahdolliseksi, ei lupaprosessi rakennusvalvonnassa olisi mahdollinen.

Tilaa ei saa käyttää myöskään asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Asuinhuoneistoa ei voi käyttää vaikkapa toimisto- ja teollisuustuotantotilana. Saunassa ei voi asua.

                                                                                       ****

Kuvassa 1 esitetyn vuokrasopimuksen mukaan Dennis Pasterstein on vuokrannut Teuvo Hakkaraiselle ja Ville Vähämäelle tilan, jonka koko on 62 m2 ja joka käsittää kellarihuoneiston. Kyseinen huoneisto käsittää yhden huoneen, tupakeittiön, saunan ja varastotilaa. Virallisissa rakennuslupapiirustuksissa ei ole mitään ”tupakeittiötä” eikä ”huonetta” ollenkaan (vrt. esim. kuva 2). Vuokrasopimuksen kirjaus tarkoittaa asuintilaa. Huoneisto-nimikkeelle on määritteitä rakennuslainsäädännössä.

Dennis Pasterstein on siis vuokrannut tilan asuinhuoneistona, johon kuuluisi yksi huone, tupakeittiö ja sauna sekä myös WC-tilan ja saunatilat pohjapiirustuksen mukaan. Eipä kuulu, kun katsoo virallisia piirustuksia. Tila on sekä yhtiöjärjestyksen että Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa olevien rakennuslupa-asiakirjojen mukaan saunatila eikä asuintila. Pasterstein on siis vuokrannut huoneiston eikä tilaa. Vuokrasopimus ei ole yhtä todellisuuden kanssa.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Dennis Pasterstein on tiennyt omistamansa tilan todellisen käyttötarkoituksen, mutta on vuokrannut sen vuokrasopimukseen kirjattujen merkintöjen perusteella asuintilana ja määrittelyt lisäksi sopimukseen vuokratuiksi tiloja, joita ei edes ole. Tuo on raskauttavaa ja tekee Dennis Pasterstein toiminnan mielestäni kyseenalaiseksi ja itseasiassa lainvastaiseksi.

Mikä oli Dennis Pastersteinin päämäärä vuokrata tila asuintilana eikä saunatilana, joka on vuokratilan todellinen käyttötarkoitus?

Pasterstein sanoo ensin, että sanamuotoa muutettiin nimenomaan vuokralaisten toiveesta, mutta tarkentaa jälkikäteen, ettei ole varma asiasta.” (HS 30.7.2018).

Tuo tarkoittaa, että Pasterstein olisi suostunut lainvastaiseen toimintaan pyynnöstä tai sitten omasta aloitteesta.

                                                                                       ****

Erityisen raskauttavaa Dennis Pastersteinin kannalta on, että vuokrasopimus on tehty mitä todennäköisemmin harhauttamaan eduskuntaa niin, että Teuvo Hakkarainen sekä Ville Vähämäki voivat nostaa laittomin perustein kulukorvausta ja Dennis Pasterstein on ollut vuokrasopimusta laatiessaan ja allekirjoittaessaan tietoinen sopimuksen luonteesta harhauttaa eduskuntaa. Pasterstein on tiennyt koko kuvion vuokrasopimusta laatiessaan.

Pasterstein on rikkonut rakennuslainsäädäntöä käyttämällä omistamiaan tiloja käyttötarkoituksen vastaisesti vuokrasopimuksella. Asian tekee edelleen Pastersteinin kannalta vielä enemmän hankalaksi, että hän on valtuuttanut Vähämäen tekemään Hakkaraisen kanssa vuokrasopimuksen kyseisestä tilasta ja sama tila olisi vuokrattu ikään kuin kahteen kertaan. Valtuutus ei poista vastuuta valtuuttajalta valtuutetulle.

Nyt viranomaisten yleisesti ja poliisihallituksen erityisesti on tutkittava Dennis Pastersteinin toiminnan lainmukaisuus ja sopivuus siinä tehtävässä, joka hänellä on poliisihallinnossa Liikenneturvallisuuskeskuksen johtajana. Mitä korkeampi poliisitehtävä, sitä nuhteettomammin hänen on toimittava poliisin kansalaisluottamuksen säilyttämiseksi, joka on ollut viime aikoina koetuksella Aarnio-tapaukseen liittyen.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen joutui syytetyksi korkeimpaan oikeuteen epäiltynä vilpillisyydessä koulutushankinnoissa veljensä hyväksi. Nissinen sai korkeimmassa oikeudessa sakkotuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Tuomion seurauksena valtioneuvosto päätti irtisanoa Matti Nissisen, koska valtioneuvosto katsoi, että valtakunnansyyttäjällä on vaativa johtamis- ja lainkäyttötehtävä ja että hän edustaa oikeusjärjestelmään keskeisesti kuuluvaa instituutiota, jolta edellytetään erityistä luotettavuutta (Yle 25.1.2018).

Kansalaisten silmissä Dennis Pasterstein on jo menettänyt uskottavuutensa ja kykynsä hoitaa tasapuolisesti korkeaa virkaansa poliisissa. Hänen on syytä erota jo tällä perusteella.

Viranomaisten on selvittävä hänen toimiensa lainmukaisuutta, joista toinen on rakennusluvan alaisten tilojen käyttäminen lainvastaiseen tarkoitukseen vuokrasopimuksen kautta ja toinen avunanto rikokseen, jossa kansanedustajat Teuvo Hakkarainen ja Ville Vähämäki ovat harhauttaneet eduskuntaa Dennis Pastersteinin kanssa solmitulla vuokrasopimuksella saadakseen perusteettomia kulukorvauksia.

Teuvo Hakkaraisen ja Ville Vähämäen tointa on erityisen törkeää, mikä ilmenee tuosta allekirjoitetusta vuokrasopimuksesta.

                                                                                       ****

Jälkikirjoitus 1.8.2018

Liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein on antanut lisätietoa kommentointipalstalla blogikirjoitukseni aiheeseen ja kirjoituksessani esitettyihin kysymyksiin.

Kirjoitukseni pääaihe oli selvittää, ettei saunatilojen vuokranantaja ole tehnyt tietoisesti ja etenkin vuokralaisen esityksestä vuokrasopimusta sillä perusteella, että toinen vuokralaisista saisi vuokrasopimuksella hänelle kuulumattomia etuuksia kulukorvauksina eduskunnan taholta. Tuo olisi laitonta toimintaa.

Aihetta epäilyyn antoi etenkin vuokrasopimus, jossa vuokrauskohdetta koskevat kirjaukset eivät pidä paikkaansa mm. käyttötarkoituksen ja huonelukumäärän suhteen. Lisäksi puhutaan huoneistosta, vaikka kysymys on tilasta - saunatilasta. Epäilykselle oli siis riittävät perusteet: miksi vuokrasopimus saunasta oli tehty noilla kirjauksilla?

Kysymys, jonka eduskunnan hallinto- ja palveluosasto joutuu miettimään kansanedustajavuokralaisen kulukorvausasiaa käsitellessään, onko vuokralainen pyrkinyt vuokrasopimuksen kirjauksilla antamaan kuvaa, että saunatilassa kyseessä olisi vuokrattava asuinhuoneisto, joka oikeuttaisi kulukorvaukseen kakkosasuntosäädöksen perusteella. Tuo ei ollut tämän kirjoituksen aihe, mutta eduskunnan hallintopäällikkö Pertti Rauhio joutuu asiaa miettimään Hakkaraisen kulukorvausratkaisuja tehdessään. Ville Vähämäellä on yhtiössä todellinen asunto eikä kulukorvausasia tässä yhteydessä koske häntä.

Voiko tila, jonka virallinen käyttötarkoitus ei ole asunto, toimia kulukorvausasiassa asuntona. Jos tuo sallittaisiin, pian kansanedustajat voisivat alkaa vuokrata halpoja varastotiloja ”asuinnokseen” saadakseen perusteettomia kulukorvauksia. Käyttötarkoitus on siis oleellinen asia. Käyttötarkoitus on myös tärkeä rakentamista ohjaava asia esim. ihmisten ja asukkaiden paloturvallisuudessa. Jokaisen asuinhuoneiston tulee olla oma palo-osastonsa. Monessa rakennuskohteessa esimerkiksi saunatila voi olla vain osa laajempaa palo-osastoa.

Lähtökohta kulukorvausasiassa pitää olla, että tilan tulee olla käyttötarkoitukseltaan asunto eikä sitä määrittele vuokrasopimuskirjaukset vaan rakennusluvallinen käyttötarkoitus ja asunto-osakeyhtiöissä myös yhtiöjärjestys, joka osaltaan määrittelee tilojen luonnetta ja käyttötarkoitusta. Monessa yhtiössä esim. varastotilojen yhtiövastike on käyttötarkoituksen perusteella puolet asuntotilojen vastikkeesta tai vastaavasti liiketilojen kaksinkertainen.

Pastersteinin tähän kirjoitukseen kirjaamien kommenttien perusteella hän ja hänen valtuuttamansa asiamies vuokrasopimusasiassa ovat mielestäni toimineet vilpittömin mielin vuokrasopimuksen laadinnassa eikä päämäärä heidän puoleltaan ole ollut saada aikaan järjestelyä, että vuokrasopimus loisi mahdollisuuden vuokralaiselle hakea vaikkapa kulukorvauksia perusteitta.

Onko vuokralainen esittänyt vuokrasopimusta laadittaessa vuokranantajalle sellaisia kirjauksia sopimukseen, jotka helpottaisivat häntä kulukorvausten saamisessa, en ota kantaa. Siihen ottaa kantaa aikanaan varmasti eduskunnan hallinto- ja palveluosasto hallintopäällikkö Pertti Rauhion johdolla.

Kirjoituksessani oli kuvassa 2 esitetyn vuokrasopimuksen perusteella arvioitu, että kansaedustaja Ville Vähämäki olisi ollut sekä vuokranantajan valtuuttama tekemään vuokrasopimus että vuokralainen. Tuo ei siis pidä paikkaansa Pastersteinin ilmoittamana, vaikka kuvan sopimuksen perustella näin voisi tulkita huomioiden vuokrasopimustekstin jäsentely.

]]>
45 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258860-poliisijohtaja-pastersteinin-vuokraustoimien-laillisuus-on-tutkittava#comments Dennis Pasterstein Poliisihallitus Poliisin esitutkinta Syyttäjänvirasto Teuvo Hakkarainen Tue, 31 Jul 2018 11:58:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258860-poliisijohtaja-pastersteinin-vuokraustoimien-laillisuus-on-tutkittava
Anneli Auer on syytön miehensä murhaan http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208641-anneli-auer-on-syyton-miehensa-murhaan <p>Oikeus toimii. Ulvilan murhajutussa se vain on kestänyt liian kauan: murhasta on kulunut jo 9 vuotta. Ratkaisun viipyminen <strong>Anneli Auerin</strong> tapauksessa ei ole niinkään oikeuslaitoksen vaan ennen muuta poliisitoiminnan heikkouden syytä. Poliisissa on virheistä otettu oppia. Tuskin riittävästi kuitenkaan.</p><p>Olen tutkistellut ja arvioinut sekä Auerin syyllisyyden että hänen syyttömyytensä tueksi esitettyjä perusteita esitutkinta-aineiston ja muiden julkisten tietojen avulla ennakkoluulottomasti ja kriittisesti.</p><p>Tämän perusteella korkeimman oikeuden tekemä ratkaisu olla antamatta valitusoikeutta vapauttavasta hovioikeuden päätöksestä oli mielestäni ainoa mahdollinen. Sitä oli myös itse hovioikeuden vapauttava päätös, jonka perustelut ovat poikkeuksellisen perusteelliset.</p><p>Aueria ei lukuisista ja ilmeisen sinnikkäistä yrityksistä huolimatta ole voitu todistaa syylliseksi miehensä <strong>Jukka S. Lahden</strong> murhaan. On jäänyt varteenotettava epäily siitä, että Auer on syytön ja että Lahden murhasi ulkopuolinen.</p><p>Huolimatta siitä, että poliisin esitutkinnassa tehtiin ilmeisiä virheitä, on tarpeetonta spekuloida sillä, että Auer olisi syyllinen sen takia, ettei sen osoittamiseksi ole poliisitutkinnan virheiden takia riittävää näyttöä. Huolimatta siitä, että on olemassa lukuisia asioita, jotka viittaavat Auerin syyllisyyteen, johdonmukaisempi päätelmä on kuitenkin se, ettei riittävää näyttöä syyllisyydestä ole löytynyt siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on syytön.</p><p>Keskeisin syy, minkä takia itse kallistuin syyttömyyden kannalle, liittyy siihen, ettei Auerilla yksinkertaisesti ollut riittävästi aikaa tehdä murhaa ja mitä kaikkea se olisi häneltä edellyttänyt. Lisäksi päätelmääni vaikutti se, ettei lavastusteorialle &ndash; jonka mukaan Auer olisi murhannut miehensä ennen hätäpuhelua ja soittanut puhelun taustalla murhaamisesta valmistamaansa äänitettä &ndash; ollut osoittaa riittäviä uskottavia todisteita.</p><p>Se, että jonkin esitetään olevan mahdollista, ei tarkoita, että niin olisi tapahtunut. Tarvitaan todisteita. Sellaisia ei ole voitu esittää.</p><p>Lahden murhaajasta löytyy esitutkinta-aineiston perusteella runsaasti tietoja. Aikaa on tapahtumasta kulunut jo vuosia. Murhaaja on todennäköisesti kuitenkin edelleen jossain keskuudessamme.</p><p>Odotan, että poliisi selvittää murhan ja ottaa hänet kiinni. Erittäin vaikea on usko selityksiä, joiden mukaan &quot;kaikki kivet on käännetty&quot; eikä jatkotutkinnalle olisi perusteita.</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aiempia blogi-kirjoituksiani aiheesta:</strong></p><p><a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176356-onko-auer-syyllinen">Ulvilan murha I: Onko Auer sittenkään syyllinen? (19.9.2014) </a></p><p><a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176398-auer-sittenkin-syyton">Ulvilan murha II: Auer sittenkin syytön? (20.9.2014)</a></p><p><a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176414-mutta-kuka-murhasi-jukka-s-lahden">Ulvilan murha III: Mutta kuka murhasi Jukka S. Lahden? (21.9.2014)</a></p><p><a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187649-poliisin-toiminta-ulvila-jutussa-selvitettava">Poliisin toiminta Ulvila-jutussa selvitettävä (20.2.2015)</a></p><p><a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191556-poliisitoimintaa-parannettu-mutta-riittaako-se">Poliisitoimintaa parannettu mutta riittääkö se? (31.3.2015)</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oikeus toimii. Ulvilan murhajutussa se vain on kestänyt liian kauan: murhasta on kulunut jo 9 vuotta. Ratkaisun viipyminen Anneli Auerin tapauksessa ei ole niinkään oikeuslaitoksen vaan ennen muuta poliisitoiminnan heikkouden syytä. Poliisissa on virheistä otettu oppia. Tuskin riittävästi kuitenkaan.

Olen tutkistellut ja arvioinut sekä Auerin syyllisyyden että hänen syyttömyytensä tueksi esitettyjä perusteita esitutkinta-aineiston ja muiden julkisten tietojen avulla ennakkoluulottomasti ja kriittisesti.

Tämän perusteella korkeimman oikeuden tekemä ratkaisu olla antamatta valitusoikeutta vapauttavasta hovioikeuden päätöksestä oli mielestäni ainoa mahdollinen. Sitä oli myös itse hovioikeuden vapauttava päätös, jonka perustelut ovat poikkeuksellisen perusteelliset.

Aueria ei lukuisista ja ilmeisen sinnikkäistä yrityksistä huolimatta ole voitu todistaa syylliseksi miehensä Jukka S. Lahden murhaan. On jäänyt varteenotettava epäily siitä, että Auer on syytön ja että Lahden murhasi ulkopuolinen.

Huolimatta siitä, että poliisin esitutkinnassa tehtiin ilmeisiä virheitä, on tarpeetonta spekuloida sillä, että Auer olisi syyllinen sen takia, ettei sen osoittamiseksi ole poliisitutkinnan virheiden takia riittävää näyttöä. Huolimatta siitä, että on olemassa lukuisia asioita, jotka viittaavat Auerin syyllisyyteen, johdonmukaisempi päätelmä on kuitenkin se, ettei riittävää näyttöä syyllisyydestä ole löytynyt siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on syytön.

Keskeisin syy, minkä takia itse kallistuin syyttömyyden kannalle, liittyy siihen, ettei Auerilla yksinkertaisesti ollut riittävästi aikaa tehdä murhaa ja mitä kaikkea se olisi häneltä edellyttänyt. Lisäksi päätelmääni vaikutti se, ettei lavastusteorialle – jonka mukaan Auer olisi murhannut miehensä ennen hätäpuhelua ja soittanut puhelun taustalla murhaamisesta valmistamaansa äänitettä – ollut osoittaa riittäviä uskottavia todisteita.

Se, että jonkin esitetään olevan mahdollista, ei tarkoita, että niin olisi tapahtunut. Tarvitaan todisteita. Sellaisia ei ole voitu esittää.

Lahden murhaajasta löytyy esitutkinta-aineiston perusteella runsaasti tietoja. Aikaa on tapahtumasta kulunut jo vuosia. Murhaaja on todennäköisesti kuitenkin edelleen jossain keskuudessamme.

Odotan, että poliisi selvittää murhan ja ottaa hänet kiinni. Erittäin vaikea on usko selityksiä, joiden mukaan "kaikki kivet on käännetty" eikä jatkotutkinnalle olisi perusteita.

Petteri Hiienkoski

 

Aiempia blogi-kirjoituksiani aiheesta:

Ulvilan murha I: Onko Auer sittenkään syyllinen? (19.9.2014)

Ulvilan murha II: Auer sittenkin syytön? (20.9.2014)

Ulvilan murha III: Mutta kuka murhasi Jukka S. Lahden? (21.9.2014)

Poliisin toiminta Ulvila-jutussa selvitettävä (20.2.2015)

Poliisitoimintaa parannettu mutta riittääkö se? (31.3.2015)

]]>
38 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208641-anneli-auer-on-syyton-miehensa-murhaan#comments Anneli Auer Oikeuslaitos Poliisin esitutkinta Ulvilan surma Fri, 18 Dec 2015 19:25:34 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208641-anneli-auer-on-syyton-miehensa-murhaan
Resurssipulan takuumiehet III http://thomaselfgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196575-resurssipulan-takuumiehet-iii <p>Kun poliisi toimii kapasiteettinsa äärirajoilla on selvää, että pikkujutuille ei jää aikaa. Sama koskee sakkojuttujen esitutkintaa. Juttuja tutkitaan riman molemmin puolin. Vaarana on silloin, että aika käytetään ennakkokäsityksen toteen näyttämiseen. Ylityöllistetyt syyttäjät siirtävät ongelman tuomioistuimelle. Pikkujutuissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseen ei jutturuuhkaisissa tuomioistuimissa ole aikaa.</p><p>Suomi on turvallinen maa, mutta säästöillä on rajansa. Raja ylittyy siinä vaiheessa kun puolueettomat tuomioistuimet eivät resurssipulan takia kykene täyttämään tehtävänsä lainsäädäntö- ja toimenpanovallan portinvartijoina. Jos kysytään asianajajilta, syyttäjiltä ja käräjätuomareilta, tämä raja on pikkujutuissa jo ajat sitten saavutettu. Tuomioistuimista on tullut resurssipulan ja poliisin selvitystilastojen takuumies. Valtakunnassa kaikki hyvin. (<a href="http://www.sipoonsanomat.fi/blogit/thomas-elfgren-milloin-mistakin/286450-resurssipulan-takuumiehet" target="_blank">Resurssipulan takuumiehet</a> 22.3.2014)</p><p>&ldquo;Resurssipulan takuumiehet&rdquo; kirjoituksessa moitin tuomioistuinten ja syyttäjien roolia poliisin laadullista rimaa hipovien selvitysten takuumiehenä. Poliisin krooniseksi muuttuneesta resurssipulasta johtuen puutteellinen ennakkokäsityksiä tukeva henkilötodistelu löytää pelastajansa käräjäsaleista. Selvitystilastot pysyvät siedettävinä ja hallitus vannoo PORA-uudistuksen hyötyihin. <a href="http://www.sipoonsanomat.fi/blogit/thomas-elfgren-milloin-mistakin/290183-resurssipulan-takuumiehet-osa-ii" target="_blank">Resurssipulan takuumiehet II</a>, 12.4.3014 )</p><p>Näistä vuoden takaisista kirjoituksista mikään ei ole tietenkään muuttunut. Paitsi hallitus, joka alkuinnostuksessaan kirjoittaa ohjelmaansa, että Suomessa oikeusturva toteutuu tehokkaasti. Siksi oikeusprosesseja voidaan vielä entisestään nopeuttaa. Kaasua lisätään siirtämällä poliisille lisää sakotustehtäviä, tuomioistuinmaksuja korotetaan ja valitusoikeutta rajoitetaan.</p><p>Hallitusväki on oikeassa. Oikeusturva toteutuu tehokkaasti - tehokkaasti, mutta laadun kustannuksella. Eikä se vauhtia lisäämällä ja tuomioistuinmaksuja korottamalla ainakaan paremmaksi muutu. Massarikoksissa, eli niissä, joista yleensä seuraa vain sakko, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on jo nyt kyseenalainen.&nbsp;</p><p>Rikosoikeuden yksi keskeisimmistä periaatteista on syytetyn edun periaate. Epäselvissä jutuissa asia ratkaistaan syytetyn eduksi. Toinen keskeinen periaate on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Nämä ovat etuja, joista kaikki kansalaiset voivat oikeusvaltiossa iloita ja viimeistään siinä vaiheessa kun juttu sattuu omalle kohdalle. Hallituksen linjaukset vaarantavat entisestään näiden periaatteiden toteutumista. Kahta ei voi saada; laatua ja tehoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun poliisi toimii kapasiteettinsa äärirajoilla on selvää, että pikkujutuille ei jää aikaa. Sama koskee sakkojuttujen esitutkintaa. Juttuja tutkitaan riman molemmin puolin. Vaarana on silloin, että aika käytetään ennakkokäsityksen toteen näyttämiseen. Ylityöllistetyt syyttäjät siirtävät ongelman tuomioistuimelle. Pikkujutuissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseen ei jutturuuhkaisissa tuomioistuimissa ole aikaa.

Suomi on turvallinen maa, mutta säästöillä on rajansa. Raja ylittyy siinä vaiheessa kun puolueettomat tuomioistuimet eivät resurssipulan takia kykene täyttämään tehtävänsä lainsäädäntö- ja toimenpanovallan portinvartijoina. Jos kysytään asianajajilta, syyttäjiltä ja käräjätuomareilta, tämä raja on pikkujutuissa jo ajat sitten saavutettu. Tuomioistuimista on tullut resurssipulan ja poliisin selvitystilastojen takuumies. Valtakunnassa kaikki hyvin. (Resurssipulan takuumiehet 22.3.2014)

“Resurssipulan takuumiehet” kirjoituksessa moitin tuomioistuinten ja syyttäjien roolia poliisin laadullista rimaa hipovien selvitysten takuumiehenä. Poliisin krooniseksi muuttuneesta resurssipulasta johtuen puutteellinen ennakkokäsityksiä tukeva henkilötodistelu löytää pelastajansa käräjäsaleista. Selvitystilastot pysyvät siedettävinä ja hallitus vannoo PORA-uudistuksen hyötyihin. Resurssipulan takuumiehet II, 12.4.3014 )

Näistä vuoden takaisista kirjoituksista mikään ei ole tietenkään muuttunut. Paitsi hallitus, joka alkuinnostuksessaan kirjoittaa ohjelmaansa, että Suomessa oikeusturva toteutuu tehokkaasti. Siksi oikeusprosesseja voidaan vielä entisestään nopeuttaa. Kaasua lisätään siirtämällä poliisille lisää sakotustehtäviä, tuomioistuinmaksuja korotetaan ja valitusoikeutta rajoitetaan.

Hallitusväki on oikeassa. Oikeusturva toteutuu tehokkaasti - tehokkaasti, mutta laadun kustannuksella. Eikä se vauhtia lisäämällä ja tuomioistuinmaksuja korottamalla ainakaan paremmaksi muutu. Massarikoksissa, eli niissä, joista yleensä seuraa vain sakko, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on jo nyt kyseenalainen. 

Rikosoikeuden yksi keskeisimmistä periaatteista on syytetyn edun periaate. Epäselvissä jutuissa asia ratkaistaan syytetyn eduksi. Toinen keskeinen periaate on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Nämä ovat etuja, joista kaikki kansalaiset voivat oikeusvaltiossa iloita ja viimeistään siinä vaiheessa kun juttu sattuu omalle kohdalle. Hallituksen linjaukset vaarantavat entisestään näiden periaatteiden toteutumista. Kahta ei voi saada; laatua ja tehoa.

]]>
6 http://thomaselfgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196575-resurssipulan-takuumiehet-iii#comments Poliisin esitutkinta Mon, 08 Jun 2015 08:45:10 +0000 Thomas Elfgren http://thomaselfgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196575-resurssipulan-takuumiehet-iii
Poliisitoimintaa parannettu mutta riittääkö se? http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191556-poliisitoimintaa-parannettu-mutta-riittaako-se <p>Ulvila-jutun poliisitutkinta epäonnistui! Poliisihallitus on nyt laatinut <a href="http://www.intermin.fi/download/59315_auerin_esitutkinta_muistio_26032015.pdf">muistion</a> siitä, miten esitutkintaa on parannettu. Riittääkö se?</p><p>Sisäministeri <a href="https://www.intermin.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/1/1/ministeri_rasanen_poliisin_esitutkintaprosessia_on_parannettu_merkittavasti_59316"><strong>Päivi Räsänen</strong> (kd.) vaati helmikuun lopulla</a>, että ministeriön poliisiosasto ja Poliisihallitus käyvät läpi nykyisen esitutkintaprosessin. <a href="http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus/fi/index/hovioikeusratkaisut/hovioikeusratkaisut/1424270535081.html">Vaasan hovioikeus</a> näet arvosteli Ulvila-juttua koskevassa tuomiossaan 19.2.2015 poliisitutkinnan puutteita. Selvityspyynnön tarkoituksena oli varmistaa, että ongelmat voidaan jatkossa välttää. Se on tärkeää!</p><p>Ulvila-jutussa kysymys ei ole kuitenkaan vain teknisen tutkinnan puutteista ja virheistä, joita tapahtui rikostutkinnan alussa joulukuusta 2006 alkaen. Näistä epäkohdista on nyt epäilemättä otettu oppia. Suuremmissa yksiköissä on hallintouudistusten jälkeen ainakin periaatteessa paremmat resurssit ja enemmän osaamista kuin aiemmin pienissä. Puutteita ja virheitä voi tosin ilmetä, vaikka ohjeita ja käytäntöjä on parannettu ja toiminta siirretty leveämmille hartioille. <em>Errare humanum est. </em></p><p>Kansalaisten lisääntynyt epäluottamus poliisiin ilmenee siinä, että <em><a href="http://www.intermin.fi/julkaisu/042015?docID=58278">Poliisin sisäinen korruptio tai epäeettinen toiminta nähdään selvästi todennäköisempänä kuin 2012</a>. </em>Tämä on eri asia kuin tahattomat erehdykset. Kysymys on asenteista ja periaatteista, jotka ohjaavat toimintaa joskus enemmän kuin kirjoitetut ohjesäännöt.</p><p>Ulvila-jutussa tutkinnanjohtajaksi tuli elokuussa 2008 <strong>Juha Joutsenlahden</strong> tilalle hänen esimiehensä <strong>Pauli Kuusiranta</strong>, joka oli pian eläköitymässä. Tutkinta kohdistettiin <strong>Anneli Aueriin</strong>, vaikka Joutsenlahden mukaan hänen mahdollinen osallisuutensa tekoon oli selvitetty alkuvaiheessa eikä mikään viitannut hänen syyllisyyteensä. Joutsenlahden rasitteeksi poliisin kannalta näyttää muodostuneen se, että hän oli oikeuskäsittelyissä puolustuksen todistajana.</p><p>Poliisi ryhtyi Joutsenlahtea vastaan oikeustoimiin ja hänet pantiin viralta. Tämä tapahtui kuitenkin muusta syystä kuin ne esitutkinnan virheet ja puutteet, joita Vaasan hovioikeus tuomiossaan luettelee. Joutsenlahden virkavirhe, josta hänet tuomittiin, koski sitä, että hän lähetti valokuvia tunnistettavista sähköpostissa asianomistajana olleelle Auerille ennen rivitunnistusta. <em>Satakunnan Kansan</em> rikostoimittaja piti rikettä vähäisenä: hänen tietojensa mukaan sellaiseen syyllistyy &rdquo;puolet poliisikunnasta&rdquo;. Tehtiinkö Joutsenlahdesta ns. syntipukki: uhrattiinko hänet huomion siirtämiseksi pois poliisin virheistä ja rankaistiin samalla siitä, että hän puolusti syytettyä oikeudessa?&nbsp;&nbsp; &nbsp;</p><p>Tutkinnassa syksyllä 2008 tapahtuneen käänteen seurauksena poliisin asenteet ja periaatteet tulevat esiin. Esitutkinnan epäkohdat eivät Hovioikeuden mukaan suinkaan loppuneet siihen, kun tutkinnanjohtaja vaihtui. Pikemminin päinvastoin. Tämän voi selittää johtuvan yrityksestä peitellä alkuvaiheen virheitä ja puutteita. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan enää ole kysymys vain tahattomista erehdyksistä vaan tarkoitushakuisuudesta.</p><p><em>Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). <strong>Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa <u>ei ole</u> aivan kaikilta osin asianmukaisesti <u>pyritty</u> varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin.</strong></em> (<a href="http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus/fi/index/hovioikeusratkaisut/hovioikeusratkaisut/1424270535081.html">Vaasan HO 19.2.2015</a>, Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen. Korostukset: PH.)</p><p>Tutkintalinjan muututtua poliisin tekemien virheellisten rekonstruktioiden sekä käytettyjen pakkokeinojen &ndash; peitetoiminnan sekä tila- ja telekuuntelun &ndash; merkitys korostui. Tutkintakeinoja käytettiin harhaanjohtavasti ja mahdollisesti laittomasti hyväksi syksyllä 2009, kun Auerin ja tämän kahden vanhimman lapsen kuulustelut alkoivat.</p><p>Lasten kuulemisia toteutettiin tavalla, joka ilmeisesti on ristiriidassa <a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060">YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen</a> kanssa. Sopimus on osa sitovaa lainsäädäntöä. <a href="http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=68142">YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimmän raportin</a> mukaan sopimuksen sisältöä suuri yleisö ja jopa lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat heikosti.</p><p>Auerin puolustus teki jo 15.7.2012 tutkintapyynnöt sekä tutkinnanjohtaja Kuusirannan että päätutkija <strong>Tapio Santaojan </strong>virkatoimien laillisuudesta ajalla 9.2.2009&ndash;13.1.2010. Ne koskivat kymmentä lainvastaiseksi väitettyä tai epäiltyä menettelyä, kuten tutkinnanjohtaja Joutsenlahden aikaisen aineiston toimittamatta jättämistä ja mainittujen kuulustelujen toteuttamiseen liittyviä virheitä. Länsi-Uudenmaan syyttäjävirasto teki kuitenkin 29.11.2013 tutkimatta jättämispäätöksen. Sen mukaan rikosta ei ollut syytä epäillä tapahtuneeksi.</p><p>Syytetty teki ratkaisusta valituksen valtakunnansyyttäjälle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä <strong>Jorma Kalskeen</strong> mukaan syyttäjän päätös olla aloittamatta uutta esitutkintaa oli kuitenkin lainmukainen eikä ylittänyt laissa hänelle annettua harkintavaltaa. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös näyttää koskevan vain sitä, oliko syyttäjällä lailliset perusteet ratkaisuunsa, ts. oliko päätös tehty lainmukaisesti vai ei. Tutkintapyynnön sisältöön hän ei ottanut kantaa.</p><p>Syyttämättäjättämispäätös ja osin apulaisvaltakunnansyyttäjän &rdquo;vapauttava&rdquo; ratkaisukin joutuvat Vaasan hovioikeuden tuomion kannalta kuitenkin outoon valoon.</p><p>Poliisihallituksen muistio selvittää tutkintaa parantavia hallinnollisia ja teknisiä muutoksia yleisellä tasolla. Tärkeää on se, että v:sta 2013 lähtien Keskusrikospoliisi KRP valvoo paikallispoliisissa tehtävän teknisen rikostutkinnan laatua ja luotettavuutta sekä rikostutkimuskeskusten teknistä valmiutta ja ammattiosaamisen tasoa. Mutta riittääkö se ehkäisemään sen, jos poliisi toimii tarkoituksellisesti väärin?</p><p>Poliisihallituksen muistiossa ei arvioida poliisissa vallitsevia asenteita ja periaatteita, jotka ohjaavat käytännön tutkintaa, eikä oteta kantaa <a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187649-poliisin-toiminta-ulvila-jutussa-selvitettava">Ulvila-jutun tutkinnan epäkohtiin</a>, saati niiden motiiveihin. Onko pukki kaalimaan vartijana? Olisiko toiminnan valvonta uskottava poliisiorganisaation ulkopuoliselle elimelle?</p><p>Ulvila-juttu on poikkeukselliset mittasuhteet saanut tapaus, joka osaltaan on horjuttanut kansalaisten luottamusta poliisiin ja syyttäjälaitokseen. Poliisitutkintaa on nyt parannettu. Luottamuksen palauttamiseksi, myös viranomaistoimien lainmukaisuus tulisi puolueettomasti selvittää. Tämä tarve ei poistu sillä, vaikka tapaus edelleen selvittämättömänä henkirikoksena onkin tilastoja uhmaava poikkeus.</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulvila-jutun poliisitutkinta epäonnistui! Poliisihallitus on nyt laatinut muistion siitä, miten esitutkintaa on parannettu. Riittääkö se?

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) vaati helmikuun lopulla, että ministeriön poliisiosasto ja Poliisihallitus käyvät läpi nykyisen esitutkintaprosessin. Vaasan hovioikeus näet arvosteli Ulvila-juttua koskevassa tuomiossaan 19.2.2015 poliisitutkinnan puutteita. Selvityspyynnön tarkoituksena oli varmistaa, että ongelmat voidaan jatkossa välttää. Se on tärkeää!

Ulvila-jutussa kysymys ei ole kuitenkaan vain teknisen tutkinnan puutteista ja virheistä, joita tapahtui rikostutkinnan alussa joulukuusta 2006 alkaen. Näistä epäkohdista on nyt epäilemättä otettu oppia. Suuremmissa yksiköissä on hallintouudistusten jälkeen ainakin periaatteessa paremmat resurssit ja enemmän osaamista kuin aiemmin pienissä. Puutteita ja virheitä voi tosin ilmetä, vaikka ohjeita ja käytäntöjä on parannettu ja toiminta siirretty leveämmille hartioille. Errare humanum est.

Kansalaisten lisääntynyt epäluottamus poliisiin ilmenee siinä, että Poliisin sisäinen korruptio tai epäeettinen toiminta nähdään selvästi todennäköisempänä kuin 2012. Tämä on eri asia kuin tahattomat erehdykset. Kysymys on asenteista ja periaatteista, jotka ohjaavat toimintaa joskus enemmän kuin kirjoitetut ohjesäännöt.

Ulvila-jutussa tutkinnanjohtajaksi tuli elokuussa 2008 Juha Joutsenlahden tilalle hänen esimiehensä Pauli Kuusiranta, joka oli pian eläköitymässä. Tutkinta kohdistettiin Anneli Aueriin, vaikka Joutsenlahden mukaan hänen mahdollinen osallisuutensa tekoon oli selvitetty alkuvaiheessa eikä mikään viitannut hänen syyllisyyteensä. Joutsenlahden rasitteeksi poliisin kannalta näyttää muodostuneen se, että hän oli oikeuskäsittelyissä puolustuksen todistajana.

Poliisi ryhtyi Joutsenlahtea vastaan oikeustoimiin ja hänet pantiin viralta. Tämä tapahtui kuitenkin muusta syystä kuin ne esitutkinnan virheet ja puutteet, joita Vaasan hovioikeus tuomiossaan luettelee. Joutsenlahden virkavirhe, josta hänet tuomittiin, koski sitä, että hän lähetti valokuvia tunnistettavista sähköpostissa asianomistajana olleelle Auerille ennen rivitunnistusta. Satakunnan Kansan rikostoimittaja piti rikettä vähäisenä: hänen tietojensa mukaan sellaiseen syyllistyy ”puolet poliisikunnasta”. Tehtiinkö Joutsenlahdesta ns. syntipukki: uhrattiinko hänet huomion siirtämiseksi pois poliisin virheistä ja rankaistiin samalla siitä, että hän puolusti syytettyä oikeudessa?    

Tutkinnassa syksyllä 2008 tapahtuneen käänteen seurauksena poliisin asenteet ja periaatteet tulevat esiin. Esitutkinnan epäkohdat eivät Hovioikeuden mukaan suinkaan loppuneet siihen, kun tutkinnanjohtaja vaihtui. Pikemminin päinvastoin. Tämän voi selittää johtuvan yrityksestä peitellä alkuvaiheen virheitä ja puutteita. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan enää ole kysymys vain tahattomista erehdyksistä vaan tarkoitushakuisuudesta.

Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa ei ole aivan kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin. (Vaasan HO 19.2.2015, Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen. Korostukset: PH.)

Tutkintalinjan muututtua poliisin tekemien virheellisten rekonstruktioiden sekä käytettyjen pakkokeinojen – peitetoiminnan sekä tila- ja telekuuntelun – merkitys korostui. Tutkintakeinoja käytettiin harhaanjohtavasti ja mahdollisesti laittomasti hyväksi syksyllä 2009, kun Auerin ja tämän kahden vanhimman lapsen kuulustelut alkoivat.

Lasten kuulemisia toteutettiin tavalla, joka ilmeisesti on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Sopimus on osa sitovaa lainsäädäntöä. YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimmän raportin mukaan sopimuksen sisältöä suuri yleisö ja jopa lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat heikosti.

Auerin puolustus teki jo 15.7.2012 tutkintapyynnöt sekä tutkinnanjohtaja Kuusirannan että päätutkija Tapio Santaojan virkatoimien laillisuudesta ajalla 9.2.2009–13.1.2010. Ne koskivat kymmentä lainvastaiseksi väitettyä tai epäiltyä menettelyä, kuten tutkinnanjohtaja Joutsenlahden aikaisen aineiston toimittamatta jättämistä ja mainittujen kuulustelujen toteuttamiseen liittyviä virheitä. Länsi-Uudenmaan syyttäjävirasto teki kuitenkin 29.11.2013 tutkimatta jättämispäätöksen. Sen mukaan rikosta ei ollut syytä epäillä tapahtuneeksi.

Syytetty teki ratkaisusta valituksen valtakunnansyyttäjälle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan syyttäjän päätös olla aloittamatta uutta esitutkintaa oli kuitenkin lainmukainen eikä ylittänyt laissa hänelle annettua harkintavaltaa. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös näyttää koskevan vain sitä, oliko syyttäjällä lailliset perusteet ratkaisuunsa, ts. oliko päätös tehty lainmukaisesti vai ei. Tutkintapyynnön sisältöön hän ei ottanut kantaa.

Syyttämättäjättämispäätös ja osin apulaisvaltakunnansyyttäjän ”vapauttava” ratkaisukin joutuvat Vaasan hovioikeuden tuomion kannalta kuitenkin outoon valoon.

Poliisihallituksen muistio selvittää tutkintaa parantavia hallinnollisia ja teknisiä muutoksia yleisellä tasolla. Tärkeää on se, että v:sta 2013 lähtien Keskusrikospoliisi KRP valvoo paikallispoliisissa tehtävän teknisen rikostutkinnan laatua ja luotettavuutta sekä rikostutkimuskeskusten teknistä valmiutta ja ammattiosaamisen tasoa. Mutta riittääkö se ehkäisemään sen, jos poliisi toimii tarkoituksellisesti väärin?

Poliisihallituksen muistiossa ei arvioida poliisissa vallitsevia asenteita ja periaatteita, jotka ohjaavat käytännön tutkintaa, eikä oteta kantaa Ulvila-jutun tutkinnan epäkohtiin, saati niiden motiiveihin. Onko pukki kaalimaan vartijana? Olisiko toiminnan valvonta uskottava poliisiorganisaation ulkopuoliselle elimelle?

Ulvila-juttu on poikkeukselliset mittasuhteet saanut tapaus, joka osaltaan on horjuttanut kansalaisten luottamusta poliisiin ja syyttäjälaitokseen. Poliisitutkintaa on nyt parannettu. Luottamuksen palauttamiseksi, myös viranomaistoimien lainmukaisuus tulisi puolueettomasti selvittää. Tämä tarve ei poistu sillä, vaikka tapaus edelleen selvittämättömänä henkirikoksena onkin tilastoja uhmaava poikkeus.

Petteri Hiienkoski

]]>
0 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191556-poliisitoimintaa-parannettu-mutta-riittaako-se#comments Hovioikeus Laillisuusvalvonta Poliisin esitutkinta Syyttäjä Ulvilan surma Tue, 31 Mar 2015 20:45:51 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191556-poliisitoimintaa-parannettu-mutta-riittaako-se